Kuinka moni inkoolainen mahtaa tietää tai muistaa, että reilut 45 vuotta sitten, heinäkuussa 1979, Inkoossa järjestettiin pohjoismainen ympäristöleiri? Pieni perheemme – esikoinen oli vuoden ikäinen – osallistui leirille. Saavuimme polkupyörinemme junalla Inkoo-asemalle, mistä meitä neuvottiin pyöräilemään Torpin tietä pitkin kohti keskustaa. Vähänpä arvasin, että siinä polkiessani katselin tulevia kotiseutujani!
Leirin näyttämö oli Hembygdsgården. Sinne oli kerääntynyt melkoinen porukka ympäristökysymyksistä kiinnostuneita, valtaosa heistä palavan innostuneita nuoria. Ohjelmasta en muista muuta kuin sen, että osallistuin työryhmään, jossa pohdittiin ympäristöfilosofiaa. Tutustuin norjalaiseen naiseen, joka lahjoitti joka viikko yhden päivän työpanoksen ”Framtiden i våra hender” -liikkeelle. Tämä liike, jonka perusti Erik Dammann vuonna 1974, on yhä voimissaan.
Leirillä keksittiin säästää energiaa ja tiskattiin tiskit haalealla vedellä. Eipä aikaakaan, kun puolet porukasta oli langennut vatsatautiin! Voi tosin olla että tiskiveden lämpötilalla ja vatsaepidemialla ei ollut yhteyttä keskenään. Joku nimittäin tunnusti jälkeen päin saapuneensa leirille kipeänä. Kivenheiton päässä sijaitseva K-kauppa Lantis kääri varmasti sen viikon aikana hyvät voitot. Hempparilta kulki tasainen virta Lantikseen ja takaisin, ja kun leirillä oli tarjolla pelkkää kasvisruokaa, loppuivat kaupan hyllyiltä makkarat hyvin nopeasti! Muistan vieläkin erään viisivuotiaan pojan pettyneen ilmeen, kun makkara jäi pelkäksi haaveeksi.
Leilillä oli useita pienten lasten vanhempia, ja me perheelliset majoituimme Kyrkfjärdenin koululla, missä nukuimme makuupusseissa patjoilla. Muut asustivat teltoissa Merituulen koulun ympäristössä. Järjestettiin retkiä, muun muassa Kopparnäsin kallioille, ja konsertti Inkoon kirkossa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun istuin keskiaikaisessa kivikirkossa, ja sekin oli elämys. Enpä aavistanut siinä istuessani ja korkeita holveja ihaillessani, että nuorin lapsistani kastettaisiin tuossa kirkossa.
Suhteellisen vaatimattomista puitteista huolimatta leiri oli organisoitu mallikkaasti ja, vatsataudista huolimatta, siitä jäi minulle kirkas ja hyvä muisto. Jotkut niistä nuorista, jotka olivat vetovastuussa, löysivät myöhemmin itsensä Arkadianmäeltä. Hyvin monet ovat jättäneet, tavalla tai toisella, nimensä Suomen ympäristöliikkeen historiaan.
Elina Hatakka